Alankomaiden Drunenista käsin propulsiolaitteita huoltava insinööri Jeroen Oving ja Korean kenttähuoltojohtaja Ji-Woong Kook olivat mukana tiimissä, joka hoiti hiljattain uuden kunnianhimoisen aluksen käyttöönoton ja merikoeajon. Kyseessä on eteläkorealaisen Hyundai Heavy Industriesin rakentama Dockwise Vanguard, tähän mennessä innovatiivisin puoliuppoava raskas nosturialus, jonka suunnittelutavoitteena oli määritellä uusiksi yliraskaiden merikuljetusten suorituskykyrajat. Tarkoituksena on tarjota isoille öljyn- ja kaasuntuottajille sekä suunnittelu-, hankinta ja rakennusurakoitsijoille täysin uudenlaisia isojen offshore-yksiköiden suunnittelu- ja kuljetusmahdollisuuksia.

Ainutlaatuinen Dockwise Vanguard

Jeroen Oving: Tämä oli aivan omanlaisensa projekti. Dockwise oli tilannut maailman isoimman puoliuppoavan raskaan nosturialuksen, johon tuli viisi Wärtsilän propulsioyksikköä: Ensinnäkin aluksessa on kaksi säätölapapotkurin (CPP), alennusvaihteen ja sähkömoottorin sisältävää yksikköä normaaliin ajoon. Lisäksi keulassa on myös kaksi säätölapaista sisäänvedettävää ohjauspotkuria, mikä on hyvin harvinainen ratkaisu. Yksikkö vedetään nimensä mukaan rungon sisään, kun se ei ole käytössä. Tarvittaessa se lasketaan antamaan työntövoimaa vapaasti mihin suuntaan tahansa. Aluksen kiinnittämistä ja manöveröintiä varten on vielä tunnelipotkuri.

Ji-Woong Kook: Aluksen pituus on 275 metriä ja leveys 70 metriä, ja sen lastaaminen vaatii 31,5 metrin syväystä. Toimituksemme sisälsi tarkoitukseen optimoidut potkurit, erikoistiivisteet ja tehokkaat vaihteet, joissa on kaksi ensiöakselia ja yksi toisioakseli, minkä ansiosta pääpropulsiokoneistoa voidaan käyttää optimikuormalla. Lopuksi pyrimme minimoimaan kaapeloinnit ja optimoimaan aluksen laitteiden välisen tietoliikenteen erikoismallisilla tietoliikennejärjestelmillä.

JO: Dockwise Vanguardin pääpropulsiolaitteina käytetään sähkömoottorikäyttöisiä, vakionopeudella ajettavia säätölapapotkureita. Tavanomainen ratkaisu on taajuusmuuttajakäyttöinen, vaihtuvanopeuksinen sähkömoottori. Tässä tapauksessa omistaja nimenomaan halusi kaikkien sähkömoottoreiden käyvän vakionopeudella. Vaatimus täytettiin käyttämällä kaikissa yksiköissä säätölapapotkuria. Vaikka propulsiojärjestelmää ajetaan vakionopeudella, potkurin lapakulmaa säätämällä voidaan molempiin suuntiin, eteen tai taakse, suunnata mikä tahansa työntövoima minimi- ja maksiarvojen väliltä. Sanoisin, että säätölapapotkurin ja vakionopeuksisen sähkömoottorin yhdistelmä on tämän ratkaisun keskeisintä teknologiaa.

Ihmisten ja luonnonvoimien asettamia haasteita

JO: Tämän projektin isoin haaste oli aikataulu, joka oli jo lähtökohtaisesti tiukka: kolme viikkoa on laivan käyttöönotolle erittäin lyhyt aika. Lisäksi valmistelut telakalla veivät odotettua pidempään, joten meille jäi vain kaksi viikkoa. Selvisimme silti määräpäivään mennessä, ja merikoeajo alkoi aikataulun mukaisesti 4. tammikuuta 2013. Minusta tämä oli yksinomaan järjestelmät valmistelleen hollantilaisen ja korealaisen teknisen henkilöstön vahvan yhteistyön ansiota.

J-WK: Haluan kuitenkin sanoa, että projektin onnistumisesta ja aikataulun pitämisestä saa kiittää montaa muutakin kollegaa. Wärtsilän kenttähuollon henkilöstö esimerkiksi asensi säätölapapotkurit ja ohjauspotkurit. Erityisesti sisäänvedettävien ohjauspotkureiden asentajilla oli kovat aikapaineet: he tekivät lähes puolentoista kuukauden ajan töitä vuorokauden ympäri kahdessa 12 tunnin vuorossa, jotta vaativa ja työläs asennus saatiin vesillelaskuun mennessä valmiiksi.

Töiden aikana alueelle iski kolme isoa taifuunia, joista Sanbaksi nimetty oli vuoden isoin koko maailmassa. Työt eivät silti pysähtyneet, koska aikataulu ei joustanut. Kenttähuollon henkilöstö osoitti vaikeissa oloissa, mitä asiakaslähtöisyys todella tarkoittaa. Haluan korostaa, että Dockwise Vanguard-projektiin osallistui monia tällaisia "salaisia sankareita". Loppujen lopuksi se oli koko maailmanlaajuisen kenttähuolto-organisaatiomme voimannäyte.

Mekaniikkaa, sähköä, hydrauliikkaa, kaikkea löytyy...

J-WK: Tyypillinen propulsiolaite on sähköisesti ohjattu hydraulivoimalla käyvä mekaaninen kone. Sanomattakin on selvää, että hydraulijärjestelmän pitää sopia yhteen mekaniikan kanssa, jotta potkuri pyörii tehokkaasti, ja sähköisen ohjauksen pitää olla tasapainossa hydrauliikan kanssa. Kyse on integroidusta systeemistä, joka propulsioinsinöörin on ehdottomasti ymmärrettävä kokonaisuudessaan. Koulutus antaa luonnollisesti vahvat perustiedot kustakin osa-alueesta. Aluksen käyttöönotossa painottuvat usein sähkötyöt, mutta kokonaisuuden hallitseminen on silti erittäin tärkeää.

JO: Näin on, pelkkään sähköpuoleen, mekaniikkaan tai hydrauliikkaan ei voi keskittyä. Tässä työssä tarvitaan monenlaista osaamista, koska sähkötöissä ja vaikkapa mekaniikkapuolen tehtävissä on omat eronsa. Hydrauliikka on taas aivan oma lukunsa. Tiimini kenttähuoltoinsinöörit hallitsevat kaikki kolme ja lisäksi vielä ohjelmistotekniikan. Koko järjestelmäähän ohjataan lopulta tietokoneohjelman avulla. Jos ongelmia ilmenee, pystymme tarkistamaan myös ohjelmiston ja pyytämään tarvittaessa päivitystä. Sama pätee sähköpuolen kytkentäkaavioihin – niissäkin voi olla virheitä, joten ne tarkistetaan ja virheet korjataan. Periaatteessa asia on hyvin yksinkertainen: tarvitaan vain joustoa ja moniosaamista.

Insinöörit ilman rajoja

J-WK: Perinteiset propulsiojärjestelmät eivät vaatineet kahden asiantuntijan työpanosta, joten työskentelimme yleensä itsenäisesti. Mutta nykyisin on enemmän offshore-projekteja ja isoja aluksia, joissa on useita propulsiojärjestelmiä. Tämä on lisännyt yhteistyötä, kuten nyt Dockwise Vanguard -projektissa.

Kun työskentelee ulkomaisten, taustaltaan ja kokemukseltaan erilaisten kollegoiden kanssa, ei voi luutua vanhoihin asenteisiinsa. Vaikkapa Asian kulttuurit ovat erilaisia verrattuna Eurooppaan, joten näkökulmissa ja mielipiteissä tulee väkisinkin eroja. Mutta erilainen ei ole sama kuin väärä. Mitä enemmän eroista oppii, sitä parempiin tuloksiin pääsee.

JO: Kansainvälisestä yhteistyöstä puhutaan usein kielteiseen sävyyn. Ajatellaanpa vaikka sanavalintoja: "kulttuuriero", "kielimuuri" ja niin edelleen. Mutta projektityössä monikansallisuudesta voi olla paljon hyötyä. Kieliongelmatkin voi kääntää eduksi. Jos aikataulu on tiukka, kuten tässä tapauksessa, viestinnässä ei saa olla kitkaa. Niinpä Korean kenttähuolto hoiti yhteydet telakan työntekijöihin ja varmisti englannin taidoiltaan heikompien kanssa koreaksi, että kaikki on ymmärretty oikein.

Toisaalta taas neuvotteluissa ja erityisen herkissä tilanteissa meidän korealaisen henkilöstömme saattoi olla hankala keskustella omien maanmiestensä kanssa. Joskus on pakko sanoa asioita, joita telakan johto ei ehkä haluaisi kuulla – yhteiseksi hyödyksi, totta kai! Siinä minun on helpompi toimia ulkomaalaisena: voin mennä nopeasti asiaan ja puhua suoraan välittämättä kulttuuriseikoista tai hierarkiasuhteista. Näin tässä projektissa toimittiin. Minä pidin yhteyttä telakan johtoon ja Ji-Woong Kook huolehti lattiatason tiimeistä.

Työn viehätys

JO: Aloitin urani suunnitteluinsinöörinä – työskentelin konttorilla 3D-mallien parissa ja ratkoin suunnitteluun liittyviä ongelmia. Olin tehtävässä kolme ja puoli vuotta, ennen kuin päätin, että se ei ole minun juttuni. Halusin jotain käytännönläheisempää kenttätyötä. Nyt olen ollut lähes viisi vuotta propulsiolaitteiden kenttähuollossa, ja se innostaa edelleen.

Tässä pääsee matkustamaan ja kokemaan liikkumisen vapautta: Olen työskennellyt pääosin Aasiassa mutta myös eri puolilla Eurooppaa ja Lähi-idässä. Pidän Aasiasta kovasti, täällähän minä käytännössä asun. Tyyli, jolla asiat hoidetaan, ja ylipäänsä ajattelutapa ovat erilaisia, ja se viehättää minua. Lisäksi ruoka on herkullista!

J-WK: Minua miellyttää työn jatkuva haastavuus, siksi viihdyn kenttähuoltoinsinöörinä. Jokaisessa propulsiolaiteprojektissa on erilaista mekaniikkaa ja hydrauliikkaa ja asiakkaan vaatimusten mukaan räätälöidyt ohjausjärjestelmät. On otettava huomioon laivan muoto, vaadittu työntövoima ja ohjattavuus ja paljon muuta. Niinpä työssä on aina omat haasteensa ja aina oppii uutta. Propulsiojärjestelmien kenttähuollossa ei ennätä tylsistymään.

Työni kohokohtia on aina se hetki, kun asiakas projektin päätteeksi kuittaa työaikalaskelmani. Asiakkaan kehut ovat loppusilaus onnistuneelle toimeksiannolle: "Teit hyvää työtä... Kiitoksia... Palataan asiaan toistekin". Mutta erityisesti lämmittää nähdä vaimon ja lasten iloiset ilmeet, kun isä tuli kotiin ja toi tuliaisia lentokentältä!