Valtameriltä viherkäytävään

Vuoteen 2013 sattui useita hankkeita, jotka viittaavat siihen, että nesteytetyn maakaasun (LNG) käytön käännekohta on pian käsillä. Wärtsilä on jo varhain puoltanut LNG:n käyttöä sekä merillä että maissa ja tarttuu nyt tilaisuuteen laajentaa tarjontaansa uudelle alueelle: infrastruktuurikäyttöön.

LNG:stä on jo vuosia puhuttu tulevaisuuden polttoaineena. Laaja saatavuus ja merkittävät ympäristöedut ovat aina puhuneet puolestaan, mutta laajamittaisen käyttöönoton ja merkittävien infrastruktuuri-investointien vaatimaa sitoutumista teollisuuden ja poliittisten päättäjien taholta on saatu odottaa.

Pohjois-Amerikan liuskekaasu on yleinen puheenaihe, ja joidenkin mukaan meneillään on ”kaasuvallankumous”. LNG on ilmaantunut otsikoihin ympäri maailmaa, ja julkisuudessa pohditaan yhä yleisemmin, mitä nämä kolme kirjainta mahtavat muuttaa geopoliittista status quota. Polttoaineiden hinnat ovat laskeneet käyttöön saatujen uusien varantojen myötä, mutta haasteeksi nähdään edelleen kuljetukset. Yksi ratkaisu on kaasun nesteyttäminen: Esimerkiksi Pohjois-Amerikan tuotantoa ei saada maailmanmarkkinoille putkijohtoja pitkin. Myöskään saarivaltiot eivät voi laskea kaasuhuoltoaan putkien varaan (esimerkiksi Japani on merkittävä kaasuntuoja).

LNG:n käytöstä kiinnostuneita teollisuudenaloja seuraaville on käynyt selväksi kehitystä viivästyttävä muna vai kana -dilemma. Keskeiset päättäjät ovat olleet hitaita sitoutumaan infrastruktuuri-investointeihin, jotka ovat välttämättömiä nesteytetyn kaasun saamiseksi maailman satamien ja energian tuotantokeskusten ulottuville. Wärtsilän vuonna 2012 tekemä Hamworthy-yrityskauppa, joka myös laajensi merkittävästi ympäristöratkaisujen tarjontaa, laajentaminen on asettanut yhtiön ainutlaatuiseen asemaan, jossa se voi osaltaan avata umpisolmua.

Wärtsilän liiketoiminnot lyövät kättä Torniossa

Keskeisiä edellytyksiä olivat Hamworthyn asiantuntemus pienen mittakaavan nesteytys- ja uudelleenkaasutuslaitoksista, laaja kokemus kaasunkäsittelyratkaisuista sekä runsaat referenssit edellä mainittujen ja lähiteknologioiden offshore- ja maasovelluksista.

Wärtsilä sai tätä kautta mahdollisuuden takoa LNG:n toimitusketjuun tärkeän puuttuvan renkaan. Ensimmäinen toimitus saatiin yllättävältä taholta: voimalaitosliiketoiminnasta.

Wärtsilän kotikentällä Torniossa todetut energiatarpeet ovat oppikirjaesimerkki siitä, miten esimerkiksi teolliset käyttökohteet tarjoavat varmat ja kustannustehokkaat perusteet LNG-infrastruktuurin rakentamiselle, minkä kautta taas voidaan palvella muitakin asiakassegmenttejä.

Solmittu sopimus sisältää Tornioon rakennettavan LNG-vastaanottoterminaalin avaimet käteen -toimituksen. Noin 100 miljoonan euron arvoisen sopimuksen vastapuolena on Manga LNG Oy, joka on Outokummun, Ruukki Metals Oy:n, Gasum Oy:n ja EPV Energy Oy:n yhteisyritys.

Keskeinen etu on joustavuus. Terminaaliin laivattavan kaasun pääkäyttäjäksi tulee Outokummun Tornion terästehdas, mutta myös muita alueen teollisuuslaitoksia, kaivoksia ja potentiaalisia asiakkaita palvellaan. Aikanaan terminaalista voidaan myös tarjota laivoille LNG-polttoainetäydennystä, kyseeseen tulee esimerkiksi Tornion sataman ja muun Perämeren liikenteen tueksi suunniteltu uusi jäänmurtaja.

Power Plants -liiketoiminnan johtaja Vesa Riihimäki kertoo tarkemmin: ”Olemme odotelleet LNG-infran kehittymistä voimalakäytön vaatimalle tasolle, mutta teollisuus ei ole päässyt vielä aivan sinne asti. Ensinnäkään ei ole ollut toimijoita, jotka olisivat pystyneet EPC-ratkaisujen kokonaistoimituksiin. Selvitimme tältä pohjalta omia mahdollisuuksiamme ja tulimme siihen tulokseen, että oikeastaan me voimme olla toivottuja kokonaisratkaisuja samalta luukulta toimittava taho.”

Vaikka Wärtsilän Power Plants -liiketoiminnan lähtö mukaan LNG-kilpaan saattaa tuntua erikoiselta, Riihimäki pitää toimintalogiikkaa kristallinkirkkaana. ”Voimalaitos ja terminaali eivät toimituksina ole niin kovin erilaisia. Hamworthyn osto vahvisti osaamistamme LNG:n käsittelyssä, mukaan lukien nesteytys, uudelleenkaasutus ja tekninen ydinosaaminen.”

”Kun tämä yhdistetään osaamiseemme voimaloiden avaimet käteen -rakennusprojekteissa, projektinhallinnassa ja järjestelmäintegroinneissa, meillä on erittäin vakuuttava kokonaispaketti.”

Kohtaamispaikkana satama

Käy yhä selvemmäksi, että merenkulun ja maissa tapahtuvan voimantuotannon yhtymäkohta on satama. Satamat ovat yleensä lähellä isoja kuluttajakeskittymiä, joten niistä voi ajan mittaan poikia Wärtsilälle lisää voimalatoimituksia. ”Näin voimme viedä Smart Power Generation -konseptia sinne, missä sitä on järkevä käyttää”, Riihimäki jatkaa. ”Puhutaan kuormituskeskuksista, ja uusi infrastruktuuri voi myös vaikuttaa sähköverkon kehitykseen esimerkiksi siten, että uusiutuvien energianlähteiden osuutta voidaan lisätä.”

Innostavat uutiset muualta Euroopasta tukevat tätä ajattelua. Rotterdamin satamassa on jo useita LNG-terminaaleja, ja nyt tarkoituksena on kehittää koko maanosan ensimmäinen aito LNG-logistiikkaketjun solmukohta.

EU hyväksyi vuonna 2013 kaksi LNG:n käyttöön liittyvää tukihakemusta, mikä on vahva Rotterdamin LNG-suunnitelmia tukeva signaali. Tukipäätöksiin sisältyy 40 miljoonaa euroa Rein–Main–Tonava -reitin LNG-infrastruktuuriin ja 34 miljoonaa euroa Göteborgin ja Rotterdamin LNG-breakbulk-terminaaleille.

Rotterdam haluaa Wärtsilän tavoin kehittää LNG:n polttoainemarkkinoita, ja LNG-hubin käynnistäminen ennen vuoden 2015 loppua on jättiaskel tähän suuntaan. Breakbulk-terminaalien tuki liittyy Göteborgin ja Rotterdamin satamien yhteishankkeeseen ja mahdollistaa myös LNG-toimitukset Luoteis-Euroopan bunkrausmarkkinoille.

Teille ja tienvierille

Infrastruktuurin kehittäminen ei ole välttämätöntä pelkästään merenkululle. LNG:n mahdollisuuksien täysimittainen hyödyntäminen vaatii uusia ratkaisuja myös maissa. Tästä syystä Shellin Kanadaan suunnitteleman green corridor hankkeen viime vuonna saamalla mediajulkisuudella oli koko alalle iso merkitys.

Calgaryn ja Edmontonin välinen moottoritie nousi vuonna 2013 kansainvälisen huomion kohteeksi ja tähän asti eniten keskustelua herättäneeksi LNG-hankkeeksi. Shell suunnitteli LNG-tarjontaa useille huoltoasemille 300 kilometrin mittaisella Calgary–Edmonton-välillä, jossa on vilkas rekkaliikenne. Tarkoitus oli luoda LNG-huoltoasemien benchmark-malli.

Shell Canadan polttoainekaupan johtaja Jean-Marc Morin luonnehti green corridor hankkeen mahdollisuuksia seuraavasti: ”Taloustilanne on haastava raskaille kuljetuksille, ja LNG tarjoaa kilpailukykyisen vaihtoehdon varsinkin kalustoaan uusimassa oleville yrityksille.”

Vihreä käytävä ympäri maailmaa

Shell on sittemmin julkistanut vastaavia investointiprojekteja Australiassa ja Yhdysvalloissa. Keskeisiin paikkoihin rakennetaan kaksi pientä nesteytysyksikköä, ensimmäinen Meksikonlahden rantaradan varteen palvelemaan Mississipin ja Meksikonlahden rannikkoväylän vesiliikennettä sekä Texasin ja Louisianan öljy- ja kaasukenttiä ja toinen Ontarion Sarniaan tarkoituksena parantaa LNG:n saatavuutta Isojen järvien alueella, niihin rajoittuvissa USA:n osavaltioissa ja Kanadan provinsseissa sekä Saint Lawrencen meritiellä.

Projektia tukee Wärtsilän merenkulkuliiketoiminta, jonka teknologiaa käytetään esim. Shellin offshore-tukialuksissa Meksikonlahdella. Yhteisellä ponnistuksella Pohjois-Amerikan markkinoilla pyritään tietoisesti vaikuttamaan lähiaikojen polttoainetrendeihin koko maailmassa.

Euroopassa ja Amerikan mantereilla työn alle saatu LNG-infrastruktuuri onkin herättänyt selvästi Aasian markkinoiden kiinnostusta. Selvin osoitus tästä on lokakuussa allekirjoitettu Kanadan ja Japanin kahdenvälinen yhteistyösopimus öljy- ja LNG-kaupan ja alan investointien stimuloimiseksi. Yhteinen nuotti on löytynyt, ja ilmoituksia uusista hankkeista vaikuttaa tulevan tihenevään tahtiin. Kaikesta päätellen tulevaisuus on nyt täällä.